3 Comments

  1. Kirsti Brusi
    22.3.2016 @ 10:39

    Ikärasismia puollustellaan usein sillä että ihmiset ovat jymähtäneet paikoilleen eivätkä halua enää kehittyä ja tästä syystä joutuvat pois työpaikasta. Kokemusta ei osata hyödyntää, hiljaista tietoa ei ymmärretä – ei ymmärretä edes omaa tuotantoprosessia. Kysyä ei voi, ei ole yhteistä kieltä.
    Tänään olen myös todella usein uutta työtä etsiessäni keskusteluissa havainnut, että kun kerron lisä- ja täydennysopiskeluista +50 -ikäisenä, menee rekrytoija hiljaiseksi. Tuntuu että eletyn elämän työkokemus ja uusi koulutus vasta kauhistus on, ihan kun haastattelijat joutuisivat oman turvallisen mukavuusalueensa reunalle. Joskus heidän äänestään kuulee että kauhistus – tuo kalkkis tietää asioista liikaa, sen kanssa voi joutua opiskelemaan ja tutustumaan taas uusiin asioihin. Uhka mi uhka. Ja silloinkaan ei päästä työllistymisasioissa eteen päin. Tämän päivän johtajissa on niitä jotka eivät tiedä kuinka ihmisiä, työn välineitä, käytetään hyödyksi johtamisessa. Halutaan tehdä kaikki itse.

    Reply

  2. Jukka Sihvola
    23.3.2016 @ 11:16

    Tämä on jotenkin ihan suomalainen juttu. 50-vuotiasta sanotaan liian vanhaksi, vaikka hänellä olisi työikää vielä 18 vuotta. Kun rekrytoija ottaa 25-vuotiaan töihin, hän tuskin olettaa, että tämä työntekijä on samassa paikassa vielä 43-vuotiaana.

    Reply

  3. Timo Ylimäki
    24.3.2016 @ 10:09

    Voi olla, että myös työntekijästä on tullut kertakäyttötuote. Yritykset ostavat vain suorituksia. Vastineeksi työntekijän pitäisi sitoutua yritykseen myös sielullaan ja pönkittää yritysjohdon egoa.

    Ikääntyneet työntekijät ovat kyllä ajattelevia yksilöitä. Turhat pikavoitto-odotukset rajoitetaan lottoamiseen ja työhön suhtautuminen on realistista. Turhat mölyt pidetään mahassa eikä johdon nenille hypitä.

    Yritysjohdolta taitaa puuttua uskallus rakentaa sekatiimejä, jossa olisi useamman ikäisiä ja taustaisia tekijöitä.

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *